Ihmiskunnan mahdollisuus
Sami Määttä, 2.1.2019
Jokaisen ihmisen ja lähimpien yhteisön täytyisi ymmärtää olevansa osa ihmiskuntaa ja Luontoa. Ja alkaa tunnistaa, mitkä saattaisivat olla ihmiskunnan yhteisiä tehtäviä.
Maailman henkisten ja aineellisten virtojen edelleen voimistuessa ei ole hyvä takertua pelkästään kansallisiin asetelmiin, vaikka kansallisvaltiot ja kansallistunto eivät olekaan häviämässä.
Vahva pitäytyminen arvoiltaan ja perinteiltään erilaisissa sivilisaatioissa ei sekään ole hyväksi, kun suuret kulttuurit näyttävät painautuvan toisiaan vasten. Mutta eivät sivilisaatiotkaan ole häviämässä.
Ymmärrän, että koko lähtökohta-ajatus ihmiskunnan yhteisistä tehtävistä on mielikuvituksellinen ja erittäin toiveikas. Onhan kyseessä lähes 8 miljardista yksilöstä koostuva, arvaamattomasti toimiva ihmislaji, joka samanaikaisesti varjelee ja säälimättä tuhoaa elämää ja elinympäristöjä. Laji myös ylläpitää erilaisia eettisiä perinteitä mitä tulee esim. uskonkäsityksiin ja ihmisoikeuksiin [1].
Mutta silti tuntuu, että kaikkien ihmisten osallisuudesta parempaan tulevaisuuteen olisi luotava kuva. Mahdollisuuksiahan on olemassa myös hyvän, oikean ja kauniin suunnassa. Sitä tietä ei saisi sulkea. Siksipä ajattelen, että ihmisen tilannetta voidaan ehkä ymmärrettävimmin hahmottaa yhteisen tehtävänasettelun kautta.
Tehtävät
Vaikeinta lienee hyökkäyssotien ehkäiseminen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Hyökkäys ja aseellinen väkivalta tulisi estää. Millainen ihmiskunnan yhteinen eettinen ja moraalinen lähtökohta voisi olla rauhan perustana? Tämä asia näyttäisi vaativan uutta ajattelua.
Koko tietoteknologia tekoälyineen ja oppivine koneineen olisi kaikilla aloilla ja kommunikaatiossa saatava ihmisiä palveleville urille. Tämä voisi olla toinen suuri tehtävä, joka merkitsee koulutuksen ja sivistyksen tason nostamista.
Informaation ja kommunikaation teknologia voi mahdollistaa maailman jokaisen asukkaan osallistumisen keskusteluun ja oppimiseen. Viestinnän, kielenkääntämisen, luottamuksen ja aikaa myöten jopa ihmiskunnallisen ohjauksen menettelyt voidaan rakentaa sisään ohjelmistojen ja algoritmien teknologiaan.
Kenties syvällisin kysymys on luonnon arvostus. Ihminen tekniikkoineen ja talouksineen olisi nähtävä osana luomakuntaa ja pitäisi toimia sen mukaisesti. Kolmanneksi tehtäväksi voisikin asettua, että jokainen ihmisyksilö ja -yhteisö nöyrästi ymmärtää olevansa jäsen luomakunnassa, osa Luontoa.
Mahdollisuus
Kyseessä näyttää olevan ensisijassa ihmiskunnan yhteinen sivistys ja etiikka. Mutta ehkä sen kehittely johtaisi toimiinkin ja vaikuttaisi myös valtioiden välisiin ja alueellisiin yhteistyön organisaatioihin.
Kansallisvaltioiden järjestelmän ja toisaalta maailman ihmisten yhteisvallan ei tarvitse asettua vastakkain, vaikka toiminnan oikeutus nouseekin erilaisilta perustoilta (yhtäältä kansojen ja valtioiden, toisaalta ihmiskunnan). Tehtäväthän voivat olla luontevasti ja keskusteluissa perustellen jakautuneet [2].
Yhteinen kuva tehtävistä ei muotoudu vuosikymmenessä tai parissa, ehkä ei koskaan. Mutta mielestäni suuntaa on hyvä ottaa vapautuneesti niin kaukaa tulevaisuudesta, että ollaan nykyisiin kauheuksiin nähden varmasti toisenlaisella ja merkityksellisellä tiellä.
Siispä toivon nyt syntyvien ihmisten näkevän maailman, jossa orastaa yhteinen rauhan puolustus, sivistynyt kommunikointi ja luontoelämä. Nyt ne voidaan vasta kuvitella mielissämme.
(kirjoitus on julkaistu alunperin Telegram-osoitteessa https://t.me/incoloursandvibrations/9)
–
1. Esim. Kairon julistus eroaa YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta http://hrlibrary.umn.edu/instree/cairodeclaration.html
2. Esim. rahoituspääomien tai jättimäisten mediayritysten sääntely olisi nyt luontevaa toteuttaa valtioiden välisin sopimuksin. Ja esim. Saharan eteläpuolisen Afrikan ravinnon, terveyden, koulutuksen ja ympäristönhoidon kysymykset ovat kestävimmin ratkaistavissa ensisijassa ko. valtioiden ja maiden tuotantovoimien varassa.
Kommentit
Lähetä kommentti