Ihmisen paikka ja mieli pyhässä luonnossa
Sami Määttä
18.8.2019
Ekologisen kriisin synnyt löytyvät ihmisen mielestä ja sydämestä. Ongelmat ovat seurausta sellaisista asenteista ja ajattelutavoista, jotka johtavat luonnon kohtuuttomaan riistoon. Vastaus askarruttavaan kriisiin löytyy mietiskelystä, mielen muutoksesta.
Näin kirjoittaa kontiolahtelainen teologian tohtori ja pappi Pauliina Kainulainen teoksessaan Suuren järven syvä hengitys*. Esittelen kirjan sisältöä käyttämällä hänen omia ilmauksiaan
Pauliina näkee, että siirtymä kohtuuden kulttuurin suuntaan voi tapahtua muuttamalla maailmankatsomuksellista painopistettä. On päästettävä irti mukavuudenhalusta ja tarpeesta hallita luontoa viimeiseen asti.
On palattava tunnistamaan luonnon pyhyys. Siitä, millainen on ihmisen paikka osana luontoa, meillä on kotoperäistä viisautta, suomalais-ugrilaista sielunkerrostumaa.
.
”Minulla oli ja on hengellinen suhde maahan”, toteaa Pauliina. Maa on luonnonkokonaisuus: maaperää, vesiä, metsiä, eläimiä, ilmaa. Kristinusko on hänelle toinen tärkeä hengellinen virtaus. Hän pohtii näiden kahden spiritualiteetin suhdetta ja tuomista keskinäiseen vuoropuheluun.
”Sekä kotoperäinen vanha mieli että kristillinen mietiskelevä rukous vievät kohti minän rajojen hapertumista: syvä yhteenkuuluvuus ei-inhimillisen luonnon kanssa koetaan voimakkaammin”, Pauliina kirjoittaa. Yksi perustavimmista ajatuksista onkin, että mieli ja luonto eivät ole erillään toisistaan.
Pienet omakohtaiset kertomukset kuvittavat Pauliinan hengellisiä löytöretkiä. Sisältönä on esim. lapsuusajan luonnontaju ”lintujen ruokintapaikassa ja pyhässä paikassa”. Toinen esimerkki on varhaisaikuisuuden eräänä hetkenä tunturissa koettu ”mystinen kaiken yhteenliittyneisyys”. Kertomuksia riittää myös osallistumisesta ympäristöä suojeleviin liikkeisiin.
.
Pauliina kysyy, miillaisesta hengellisyydestä voi puhua järven ja metsän kielellä. Etsintä on vienyt kohti riittien ruumiillista kieltä.
”Arkisetkin pienet riitit — yksin tai yhteisönä — ovat alkaneet puhella minulle suurista asioista”, hän tulkitsee.
Riitti voi olla hiljainen mökille vetäytyminen, saunominen, marjanpoiminta, tuleen tuijottelu tai kosmisen yhteenkuuluvuuden kokeminen kuikan huutoa kuunnellessa.
.
Kirjan vimeisessä osiossa on mietiskelevään rukoukseen johdattelu ja harjoitteita.
Lopussa on kommentoitu, 20-sivuinen kirjallisuusluettelo. Lisäksi tarjolla on nettiosoitteita hiljaisuuden viljelystä ja muusta kristillisestä toiminnasta sekä kohtuudesta ja omavaraisuudesta.
Matti Pihlatien kameran kautta on saatu kaunis mustavalkoinen kuvitus.
.
Minun mielestäni Pauliinan kirja on rikas kuvaus kohtuullistamisen tilanteestamme. Kristillisen perinteen kannalta en osaa teosta esitellä, mutta vuoropuhelun rakentaminen luterilaisuuden ja kotoperäisen viisauden kesken on hyvä huomata.
Tarpeellliselta tuntuu myös resonointi syvällisten ajattelijoiden kuten C. G. Jungin, Arvo Pärtin, Valdur Mikitan ja Pauli Pylkön teosten kanssa. Oivaa ajattelun ja toiminnan apetta!
Mistään muotiasiasta ei näissä teemoissa ole kysymys. On merkittävä määrä ihmisiä, jotka ovat erilaisten ajatusperinteiden ja olosuhteiden johdosta eläneet kohtuullisesti kuluttaen, hiljaisesti, perinteitä ja luontoa kunnioittaen. Osa on tavoitellut muutosta yhteisössään ja yhteiskunnankin tasolla. Luulen, että hiljaista vaikuttamista omassa lähimmässä piirissä on ollut enemmän. Entisaikoina ja tänään.
——
* Pauliina Kainulainen. Suuren järven syvä hengitys. Luontosuhde ja kokonainen mieli. Kirjapaja 2019
Kommentit
Lähetä kommentti